Vapaa leikki ja mielikuvitus
Päiväkoti-ikäiset lapset uinuvat vielä omassa mielikuvitusmaailmassaan ja tarvitsevat sille paljon henkistä tilaa, aikaa ja mahdollisuuksia toteutua. Puhe tai älylliset toiminnot eivät ole vielä korostuneita olemassaolon muotoja vaan lapset kommunikoivat aisteillaan. Tästä syystä steinerpäiväkodeissa kiinnitetään erityistä huomiota myös lasten fyysiseen ympäristöön sekä lelujen laatuun. Luonnolliset materiaalit ja lapsen kehitystä tukevat värit ovat osa ympäristöämme. Lasten mielikuvitusta autetaan kasvamaan sopivilla leluilla ja materiaaleilla, jotka eivät ole liian valmiiksi suunniteltuja vaan jättävät tilaa kuvittelulle. Kuvittelukyvyn kehittyminen onkin tärkeä tavoite tämän vaiheen kasvulle.
Päiväkodin toiminnassa vuorottelevat tietoiset yhteiset toimintahetket ja vapaa leikki. Liiallinen lasten ohjelmointi ja aikuisista lähtevä toimintojen suunnittelu vie tilaa kuvittelukyvyn kehittymiseltä ja vähentää lasten aktiivisen osallistumisen mahdollisuutta. Myös yksilöllisyyden toteutuminen vaatii riittävästi rauhallista aikaa. Steinerpäiväkodeissa uskotaan siihen, että lasten on tärkeätä saada olla riittävästi olemassa omalla tavallaan, ohjautua sisältä päin.
Myös neuvottelukyvyn syntyminen lähtee hienosti liikkeelle lasten vapaan yhteisleikin kautta. Leikki on kiehtovaa ja kutsuu lapsia mukaansa. Jotta leikki voisi jatkua tarvitaan neuvottelutaitoa ja kompromisseja. Joskus neuvottelutaitojen eteenpäin vieminen vaatii luonnollisesti myös aikuisten malleja: miten neuvotellen päästään tiukoistakin riitatilanteista eteenpäin. Arvostamme sitä, että lapset kasvattavat myös toinen toisiaan. Siksi pyrimme antamaan opettajien valvonnassa tapahtuvalle vertaiskasvatukselle riittävästi mahdollisuuksia.
Uskomme lasten yksilölliseen erityislaatuun
Steinerpedagogiikka uskoo ihmisten synnynnäiseen yksilöllisyyteen. Siihen, että jokaisessa lapsessa jo syntyessään on oma yksilöllinen laatunsa. Tätä erityislaatua kunnioitetaan ja lasta lähestytään siitä syystä tasa-arvoisesti, ihmisenä. Lapsi ei ole vajavainen, joka syntyy ihmiseksi vasta kasvunsa kautta. Lapsi on ainutlaatuinen yksilö, joka ilmentää omaa olemustaan heti syntymästään alkaen. Ajatus yksilöllisyydestä tuo mukanaan erilaisuuden hyväksymisen luonnollisena asiana.
Kun lapsi käyttäytyy aikuisten kannalta hankalasti tai vaativasti lähdemme ensisijaisesti tarkastelemaan lapsen omaa erityislaatua – mitä juuri tämä lapsi haluaa meille sanoa, mitä hän tarvitsee, mitä hänelle pitää sallia tai mitä häneltä rajoittaa. ”Poikkeava” käytös saattaa siis ollakin mitä luonnollisinta itsensä ilmaisua juuri tälle lapselle. Se, mitä me usein sanomme uhmaksi tai häiriökäyttäytymiseksi voikin olla juuri lapsen antautumista oman erityislaatunsa toteuttamiselle. Meidän aikuisten tulisi pystyä ymmärtämään kunkin lapsen yksilöllisyys ja vastaamaan jokaisen lapsen omaan erityislaatuun.
Opettajat ovat auktoriteetteja ja säätelevät rajoja
Yksilöllisyytensä lisäksi lapsi on kuitenkin lapsi, joka tarvitsee aikuisen mallia ja auktoriteettia voidakseen toteutua omana yksilönään turvallisesti, annetuissa rajoissa. Opettajien auktoriteettia emme koskaan kyseenalaista vaan näemme sen osana luonnollista kasvamista. Tässä asiassa steinerpedagogiikkaa on monesti tulkittu väärin, ikään kuin ”vapaaksi kasvatukseksi”. Siitä ei ole kyse vaan aikuiset ovat pienille lapsille auktoriteetteja. Aikuisten auktoriteetista luovutaan vähitellen iän myötä lapsen kehitykseen sopivilla tavoilla. Vapaus on lapsille mahdollista vasta vastuuntunnon kehittymisen ja itsenäistymisen myötä. Liian varhainen vapaus synnyttää lapsessa epävarmuutta ja vahvistaa lapsen itsekeskeisyyttä.
Vaikka lapsi nähdään tasa-arvoisena ihmisenä nähdään hänet silti ennen kaikkea lapsena, joka elää lapsuusaikaansa. Lapsuusaika on jotakin aivan erityistä, ainutlaatuista ja korvaamatonta. Jokaisella yksittäisellä ihmislapsella se on omansa. Emmekä me voi koskaan ymmärtää kaikkia ”lapsia” vaan me voimme yrittää ymmärtää vain nimenomaan meidän hoitoomme uskottua yksittäistä lasta sillä hetkellä kun todella haluamme hänet nähdä ja kuulla.
”Lapset eivät ole kiitollisuudenvelassa meille siitä, että me kasvatamme heitä! Pikemminkin meidän tulee olla lapsille kiitollisia siitä, että he uskovat itsensä meidän käsiimme ja täyttävät meidän elämämme valolla!”
Janusz Korczak